Pikkutilan elämää

Farmarissa

Maanantai 13.7.2015 klo 11:25

Spessupossumme sai kutsun Farmari maatalousnäyttelyyn. Emme epäröineet hetkeäkään, kun sen sinne lupasimme toimittaa. Spessu ottaa kaikki asiat niin rennosti, että sen kanssa on helppo reissata. Kun vaan ruokaa ja rapsutuksia riittää niin Spessu viihtyy.

Valmistautuminen alkoi tarvittavien näytteiden otolla, sitten jännäsimme ehtivätkö tulokset ajoissa valmiiksi ja ovathan ne puhtaat. Onneksi posti liikkuu nykyisin sähköisesti nopeaan, saimme tiedon onneksi ajoissa sähköpostiin, paperiversio oli laatikossa vasta ensimmäisenä näyttelypäivänä.

Torstaina aikaisin aamulla pakkasimme possun pakuun ja otimme suunnan kohti Joensuuta. Siellä oli vastassa eläinlääkärin tarkastus ja siirto häkkiin. Autolla pääsi häkin viereen, joten possun siirto oli helppo homma, ovi auki ja kävely häkkiin. Sinne oli laitettu valmiiksi paljon olkia ja tilaakin oli reilusti, mutta verkon alareuna näytti hieman heppoiselta koska häkki oli puistoalueella ja pari kärsän kaivallusta kertoi maan olevan melko pehmeää. Niinhän siinä kävi, että hetkessä nurkkaan oli tehty kaivanto josta oli kai tarkoitus lähteä Joensuun yöelämään seuraavana yönä. Pyysimme timpurilta vahvistusta aitaan, vaikka moni olisi halunnut pitää bongaa Spessu-kisan seuraavana yönä ja monta halukasta löytyi myös sen majoittamiseen kotonaan. Katsoimme kuitenkin parhaaksi tilkitä häkin ja toivoa parasta. Timpuri kysyi voiko possun kanssa mennä samaan häkkiin aitaa vahvistamaan. Totta kai voi, Spessu on kiltti, mutta vaatii seuralaisen joka sitä rapsuttaa remontin ajan tai muuten se osallistuu parhaansa mukaan rakentamiseen. Ilmeisesti rapsutuspalvelua ei ollut käytössä, vaikka muuten järjestelyt pelasivatkin, koska myöhemmin kuului Spessun tehneen parhaansa siirtääkseen oljet takaisin paikoilleen kesken remontin. Timpuri siirsi olkia pois aidan viereltä ja sika työnsi ne sitä mukaa takaisin. Helpotuksemme oli suuri kun aamulla Spessu odotteli meitä kiltisti häkissään. Kaikki osapuolet tuntuivat olevan yhtä ihastuneita jälleennäkemisestä.

spessuf

Ihmisiä kävi Farmarissa valtavasti, 74000. Meidänkin osastolla oli porukkaa jatkuvana virtana.Osa oli tullut koko Farmariin kuulemma ihan vain Spessun takia. Yleisimmät kommentit oli, että "katsokaa: Villisika". Toiset miettivät olisiko se kuitenkin lammas. Sattuipa paikalle joku unkarilainenkin jolle mangalitza oli aivan tuttu. Valtaosalle kävijöistä Mangalitza oli rotuna täysin tuntematon ja kolmen päivän aikana saimme moneen kertaan vakuutella, että kyseessä on ihan oma rotunsa jossa on parisataa vuotta sitten toki käytetty jalostuksessa ripaus villisikaa mutta ei, villisika se ei ole. Toiseksi yleisin kysymys koski karvan käyttöä. "Mitä tolle villalle tehdään, keritäänkö se ja mihin sitä käytetään?" Villa on hieman harhaanjohtava nimitys karvalle, se on pikemminkin jouhta joka on niin karkeaa ja oman tahdon omaavaa, että sitä ei oikein pysty villaan sekoittamaan. Villaa voi toki käyttää askartelussa tai vaikkapa lohiperhoissa. Upein näkemämme käyttötarkoitus on jouhikorujen raaka-aineena, Jouhimummon loihtimat korut olivat uskomattoman hienoja!

spessuf1

Mitä farmarista jäi käteen? Ensimmäinen ajatus oli, että kolme päivää esittelemässä sikaa oli todella rankka mutta samalla tavattoman antoisa kokemus. Tapasimme tuhansia ihmisiä joista osa oli kiinnostunut Spessusta persoonana, osa Mangalitzasta rotuna ja osa lihan ominaisuuksista. Kyselipä joku possujen hintaakin ja kuullessaan ne alkoi päivitellä miten hyvä bisnes meillä on. Niinpä niin, menojahan tässä hommassa ei ole... Huomasimme myös miten iso osa kävijöistä oli jo vieraantunut ruoan tuottamisesta ja toisaalta keskustelimme useiden kanssa jotka olivat jo pitkällä matkallaan kohti omavaraisuutta tai kotitarvetuotantoa ja olivat hyvin kiinnostuneita Mangalitzasta nimenomaan siihen tarkoitukseen sopivana rotuna. Kaiken kaikkiaan kokemus oli erittäin positiivinen ja jos joku teistä joskus saa kutsun vastaavaan tapahtumaan niin suosittelen lämpimästi tarttumaan tilaisuuteen.

spessuf2

Runsas väkimäärä pisti meidät ajattelemaan mahdollista Afrikkalaisen sikaruton vaaraa ja niinpä päädyimme viemään Spessun reissun jälkeen vapaaehtoiseen karanteeniin pariksi viikoksi ettei mahdollinen tartunta pääsisi leviämään kaikkiin tilan eläimiin. Sillä välin meille on syntynyt jo paljon pikkuspessuja. Jos ihastuit Spessuun ja tähän hurmaavaan rotuun niin ota yhteyttä, parin kuukauden päästä niitä alkaa olla luovutusiässä.

nasu

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Farmarinäyttely, mangalitza, spessu