Pikkutilan elämää

Kevättä ilmassa

Share |

Lauantai 16.4.2016 klo 14:06


Kevät keikkuen tulevi vai miten se meni. Joka tapauksessa kevät on aina aikaa jolloin uusia suunnitelmia pursuaa, kasvimaata, taimia, pensaita, puskia ja tänä vuonna se on vasikoita! Parina kesänä olemme jo harjoitelleet ja siitä se ajatus sitten läksi. Tänä vuonna meille tulee useampi Suomen karjan edustaja kasvamaan. Ensimmäiset saapuvat vappuna. Sitä ennen saapuvat perinteisesti keltaiset piipittäjät eli kalkkunan poikaset, siihen on enää viikko aikaa. Toisin sanoen viikko aikaa korjata kanalan puhallin. Se nimittäin alkoi pitää sellaista ääntä, että parempi katsoa mitä se on syönyt. Kalkkunan tiput tarvitsevat niin tasaisen ilmaston, että muutoin tuulettaminen ei tule kyseeseen.

Mutta vielä niihin vasikoihin, ne ovat yhtä luukunottamatta sonneja. Mikä saa nautoja kammoksuvan ihmisen haluamaan lauman sonneja?? Tähän astiset vasikat ovat kaikki oleet sonneja ja onhan tuo Irmelikin välillä niin raisu liikeissään, että ehkä me pärjäämme. Näin ainakin uskottelen itselleni.

Kaikenlaista siis tiedossa. Ennen vasikoiden tuloa täytyy vieroittaa yhdet possut, jotta saadaan navetasta yksi karsina vasikoille. Nasut tulevat parin kuukauden ikään ja saavat muuttaa omilleen. Emo alkaa olla sen näköinen, että parempi vieroittaa ennen kuin emä on luuta ja nahkaa, näkyy antavan kaikkensa noille possuille. Ja siltä ne näyttävätkin, paksuja pötiköitä ovat.

Loppuvuodesta ostimme jokusen uuden emakon ja siitoskarjun. Tarkoitus olisi hieman laajentua joten ostimme myös lisämaata. Arvatkaas mitä on ohjelmassa kevään mittaan? Aitahommia! Muutoma hehtaari täytyisi aidata näin ensi alkuun. Muutenkin vähän miettiä mikä laji laiduntaa missäkin, että saisi laidunkiertoa. Asiaa tietysti hankaloittaa Afrikkalaisen sikaruton riski, tupla-aidat on tehtävä ja samalla mahdollistamme koirien pääsyn kiertämään tarhoja.

Aitojen toteutuksessa onkin miettimistä. Siat pysyvät sähkössä juuri niin kauan kun sähkö kiertää. Siihen loppuu pysyminen, kun ne huomaavat sähkön hengen hävinneen. Eikä siihen mene kauan, kun ne sen hoksaavat. Jokunen aika sitten meillä oli todellinen free range meininki. Sähkö oli kadoksissa ja possut mellastivat kaikkialla. Ruoka-aikaan ja nukkumaan ne menivät tarhaan ja muun ajan hengasivat pihassa. Sitten tuli se pelätty puhelu. Naapuri soitti, että heidän ikkunan allaan vilahti karvaisia selkiä. Karkulaiset olivat jo kotona kun hätiin ehdimme ja se ilta menikin lauta-aitaa paukuttaessa. Mutta johan pysyivät! Emme kuitenkaan halua pitää possuja pienissä tarhoissa joten ainut järkevä vaihtoehto on saada sähkön kulku varmistettua niin, että se kulkee aina. Nyt on taas sähköt löytyneet ja isompi tarha on avattu.

Kyllähän siinä sattui hauskojakin juttuja jolle voi nyt nauraa. Lapsi soitti koulun jälkeen navetasta, että oli antanut poneille heiniä ja sillä välin karju oli tullut seisomaan rappusille ja hän ei uskalla tulla navetasta ulos. Toisella kertaa yllätyskäynnille saapunut mangalitzasta kiinnostunut ravintoloitsija sai todeta this is really free range! Hän muuten osti kokonaisen sian!

Tämän kaiken keskellä päätimme muuttaa kuistin eteiseksi, hommat ovat vielä hieman vaiheessa, mutta eiköhän se siitä. Samalla jos saisi eteisen lattian vaihdettua, siinä on alkuperäinen 70 vuotta vanha lattia. Pari vuotta olemme jo asuneet niin, että lattiasta puuttuu pari lankkua. Piti kurkata mitä siellä lattian alla on ja olemmehan vaihtamassa lattian tässä ihan pian niin ei se haittaa jos pari lautaa puuttuu...

Parit nasukuvat

Kiukun_nasu.jpg

Kiukun_nasut






Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini