Pikkutilan elämää

Syksy saapuu

Share |

Perjantai 11.9.2015 klo 20:29


Syksy näkyy saapuvan, vaikkei siitä juuri ehdi nauttimaan työkiireiden vuoksi. Tämä puuhastelu tilalla kun ei elätä, pikemminkin tarvitsemme päivätyön mahdollistamaan puuhastelun. Kirjanpitäjä muistaa joka kuukausi laskelmalla paljollako on taas harrastettu ;).

Tänä kesänä sato ei ollut kummoinen, ei omenoita eikä juuri muutakaan. Kasvilavat ja kasvihuone ovat osoittautuneet hyviksi jos haluamme itsellemme jäävän jotain syömistä. Pikkupossut kun eivät pysy missään tarhoissa, luikahtavat läpi lammasverkosta ja sähkö ei osu selkäänkään. Ja ne muuten ovat vallan ehtiväisiä kavereita, ryöstetään kanojen ruuat, mellastetaan navetalla, piinataan koiria vetämällä hännästä, uudet hedelmäpuut ovat jo pariin kertaan kaivettu ylös possujen toimesta, ja mitä nyt osaatte kuvitella noiden kärsäkkäiden riiviöiden keksivän, ne ehtivät kaikkialle. Kummasti ovat ponit ja lehmäkin tottuneet laitumella vilistäviin nasuihin, eivät häiritse enää vaikka alkuun saivat lähdöt sieltä.

Katselimme kalkkunoita puutarhassa ja totesimme, ettei näköjään tarvitse stressata viinimarjojenkaan keräystä, kalkkunat ovat ne jo keränneet. Saimme sentään syödä marjoja puskista niin paljon kuin jaksoimme. Tänä kesänä niiden paskatykkien ei pitänyt päästä laisinkaan vapaaksi, mutta kuinkas kävikään. Ei meillä ole sydäntä pitämään niitä loppuun syödyssä tarhassa paskan keskellä. Kalkkunat saavat vielä tovin nauttia vapaudesta ennen pakastimeen päätymistä.

Kuru-sonni on oppinut kunnon aituriksi, mutta ei onneksi lähde pitkin kyliä vaan poistuu laitumelta vaan meidän seuraksi pihaan. Kyllähän se aina vähän hätkähdyttää, kun et voi tietää minkä nurkan takaa kuuluu möreä Möö. Kuru käppäilköön pitkin nurkkia niin kauan kun ponit pystyy olemaan ulkona. Se kun oppinut niin hyvälle, että haluaa talliin ponin karsinaan yöksi. Mutta jos palvelu ei pelaa ja jauhoja tule kuppiin riittävän ripeästi, se poistuu karsinan oven yli takaisin ulos. Jännä kyllä, yöt se pysyy karsinassa ja odottaa aamulla kiltisti ulos pääsyä. Keväällä jo Kurun meille muuttaessa kesäksi kuului epäileviä kysymyksiä, että niinköhän se on teillä vielä ensi kesänäkin? Saas nähdä millainen paikka se on, kun sen pitäisi pakastimeen muuttaa. Onneksi meillä on niin pieni navetta.

Osa lampaista on vielä kesätöissä, taitavat olla jo lisäruokinnalla, mutta mikäs siinä kun hoito pelaa ja ovat mieleisiä kavereita perheen pienimmille. Aapeli ylläri-pässipoika on kaverilla toisen pässin seurana, kotiutuu sieltä jossain vaiheessa ja siirtyy toiselle kaverille työhommiin. Uusi Kainuun harmas-pässi on varattuna ja siirtyy meille syksyn kuluessa. Omat uuhet jakavat laitumensa possujen ja kalkkunoiden kanssa. Pihasta on laitumelle pääsy, aukosta kulkevat koirat, possut ja kalkkunat, mutta lampaat eivät tule siitä pihan puolelle. Nyt tietysti kun tämän kirjoitan ne ovat aamulla tässä pihassa...

Kolme mangalitzaa lähtee vielä ennen joulua teurastamolle ja sitten meillä on koossa porukka joka jatkaa seuraavaan kevääseen. Mampsku-emakko elelee karjun kanssa ja katsotaan tuottaako se tulosta. Mampsku on vaan niin kovin perso ruualle ja ylipainoinen, se saattaa vaikeuttaa tiinehtymistä. Kovasti haluaisin jättää meille siitä emakko-possun kasvamaan ja jatkamaan sukua, mutta katsotaan kuinka käy. Haaveissa on parin possun tuonti Hollannista, mutta sekin on vielä aivan alussa.

Pipsan pikkupossut ovat vieroitettu ja lähtevät uusiin koteihin aivan pian. Ruokinta aikaan ne huutavat ja kirkuvat kuin olisi nälässä pidetty. Vilkaisu possuihin kertoo aivan muuta...

Tällaista meidän syksyyn. Täytyy nauttia niistä pienistä arjen hetkistä. Sumuisena aamuna kuulen oripojan hörinän ennen kuin edes näen ponia. Katson sumusta harja hulmuten kohti ravaavaa ponia. Upotan kasvot sen paksuun harjaan ja nuuhkutan hevosen tuoksua. Käyn kyykkyyn jotta Iiro-shettis pystyy painamaan päänsä olkapäälle ja rapsuttamaan takaisin kiitokseksi ryntäiden rapsutuksesta. Spessu-possu on omaa luokkaansa, riemastuttaa pelkällä läsnäolollaan. Koirat ottavat joka aamu vastaan samalla riemulla, vaikka joka kerta hätistän ne siitä kauemmaksi, menkää edestä että pääsee kulkemaan. Irmeli on laitettu umpeen ja vaikkei joka aamuista ja iltaista lypsytuokiota olekaan, se pitää kyllä huolen että hänet huomioidaan.

Sellaista, edessä ovat vielä ne pimeät ja kuraiset illat ennen lumen tuloa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini