Pikkutilan elämää

Tipuja siellä tipuja täällä

Tiistai 23.6.2015 klo 13:10

Tipuja alkaa poksua joka pesästä. Faverollet, sussexit ja orpingtonit päättivät aloittaa haudonnan kaikki samaan aikaan. Vain silkit ovat tyytyneet munimaan, mutta eiköhän haudontahulluus vielä iske niillekin.

Vapaana viilettävä Isomyy on ollut kadoksissa jo tovin, jos se on yhtään sukuunsa tullut niin kohta puoleen se kävelyttää pihaan lauman tipuja. Äitinsä Pikkumyy katosi joka kesä ja hetki sen jälkeen, kun olimme varmoja sen kadonneen lopullisesti, se tuli pihaan ja perässä viipotti lauma tipuja. Se ei masentunut, vaikka omat munan aihiot olivat loppuneet aikaa sitten, pienenä ja kiukkuisena se ryöväsi pesän ankalta ja hautoi itselleen ankkavauvoja. Järkytys oli suuri, kun lapset lutrasi vedellä eivätkä uskoneet kehoitusta tulla pois sieltä vedestä. Hautoi se meille myös kalkkunanmunia, lapset olivat hetkessä isompia kuin äitinsä. Yritys saada poikaset mahan alle päätyi siihen, että Myy oli poikasten päällä eikä suinkaan poikaset sen alla. Kohta näemme onko Isomyy perinyt samat kommervenkit vai onko sille käynyt kehnosti.

sussex

Ainoa järkevä hautoja on ollut sussex-kana, se on hautonut yksin alusta loppuun ja hoitaa poikaset hienosti. Fave-rouvat vaihtavat välillä hautojaa tai survoutuvat samaan pesään, seuraavaksi sitten riidellään kenen tipuja ne onkaan vai jaetaanko jokaiselle halukkaalle yksi ottolapsi. Orpeilla haudontahulluus tarttui pikkuhiljaa muihinkin ja lopputulema oli, että kaksi kökötti samassa pesässä ja ensimmäinen tipu löytyi hengettömänä pesän ulkopuolelta. Seuraavan tipun kuoriutuessa molemmat mammat päätti lähteä hoivaamaan yhtä tipua ja munat jäi pesään. Siirsin loput munat toisen hautojan alle, katsotaan saadaanko enemmän kuin yksi tipu.

fave

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: faverolle, orpington, sussex

Kurukyytiä

Maanantai 22.6.2015 klo 17:17

Äpylien laidunkausi pääsi hyvään alkuun, välillä tosin Kurulta unohtui minne piti mennä ja aloimme taluttamaan sen laitumelle. Päitsien pukeminen ei ole Kurun mielestä kivaa ja välillä itsekin oikoo ja taluttaa vaan kaulapannasta.

Isäntä lähti niin reteesti taluttamaan sonniaan pitkällä narulla, pelkästä kaulapannasta ja huuteli vielä mennessään jotain joten parahiksi käännyin katsomaan. Ja kyllähän siinä katsottavaa olikin!

Kuru spurttasi narunmitan täyteen vauhtiin, isäntä ennätti tajuta mitä tulee tapahtumaan ja kiristi otettaan narusta. Sitten se läksi, isäntä nimittäin, vain lippis jäi niille sijoilleen. Vasikka pääsi hyvään vauhtiin kohti laidunta, isäntä tuli niin kovaa narun jatkona, ettei enää uskaltanut laskea irtikään. Jalat tavoitti hetkittäin maata,  sentään pystyssä pysyi.  Näky oli niin koominen, ettei sitä voinut nauramatta katsoa, aivan kuin sarjakuvissa! Laitumen portti läheni ja kilttinä vasikkana Kuru pysähtyi odottamaan narun irroitusta, vaikka portti oli auki ja matka olisi saattanut jatkua pellon yli naapureiden riemuksi. Pysähtyminenkin onnistui pystyssä pysyen. Eniten kolhuja taisi saada itsetunto minun tikahtuessa nauruun.

Kommentoi kirjoitusta.

Kuvia

Sunnuntai 21.6.2015 klo 17:40

2015-06-05_10.43.38.jpg

Irmeli ja Kuru

kuruirmeli

2015-06-06_07.03.16.jpg

Mampsku "heliumpossu" ja Turbo

kyyhky

Riikinkukkokyyhky

2015-06-05_11.04.09.jpg

Konsta ja Miu

konstalampaat

Konsta ja uuhet

adamlampaat

Adam ja uuhien kanssa

spessukonsta

Spessu ja Konsta

Spessuhalko

Spessu halkohommissa

favekana24.jpg

Faverolle kana hautoo

favekana40.jpg

Pahoittelen kuvatekstien ja kuvien hyppimistä vääriin paikkoihin :(

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapinlehmä, mangalitza, estrelanvuoristokoira

Viidakkokalkkunoita

Keskiviikko 17.6.2015 klo 16:11

Loppukasvatukseen jääneet kalkkunat muuttivat ulos ja voi sitä kuikutuksen määrää, kun aluksi hirvitti avara maailma. Kalkkunamainen uteliaisuus vei kuitenkin voiton nopeasti ja kaikki lähtivät tutkimaan uutta tarhaansa. Aluksi näytti, että lintuparat häviävät koiranputkiviidakkoon vaan eipä mennyt montaa päivää, kun oli jo tallattu ja paskottu iso ala. Kohta pääsee siis vaihtamaan tarhaa... Kukaan ei ole vielä harhautunut ulos tarhasta, vaikka "bussipysäkin" ylimmät orret ovat jo käytössä.

butitbutit1

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: butkalkkuna, omatarvekasvatus

Väärän värinen lypsysanko ja muuta kamalaa

Perjantai 5.6.2015 klo 9:57

Laidunkausi kolkuttelee jo ovella ja Irmelikin sen tietää. Turpa kohti tuulta se nuuhkii kevään tuoksuja ja konttaa aidan alusija puhdistamassa, välillä vetäisee pukkilaukkaa tissit hölskyen. Mieli tekisi jo kovasti kesälaitumelle.

Irmelin harmiksi uusimme aitoja ja työ on vielä kesken. Tätähän ei Irmeli voi ymmärtää. Kaikin keinoin se yrittää meille kertoa, että pitäisi jo päästä. Monet ovat lehmän keinot kertoa harmituksensa.

Kuten nyt vaikka väärän värinen lypsysanko. Eräänä iltana kaikki valkoiset sankot olivat käytössä ja ajattelin lypsää mustaan sankoon. Sehän ei Irmelille käynyt! Mustassa sankossa saattaa tulla rapeloita, joten se oli tutkittava tarkkaan onko siellä syötävää. Syötävää ei löytynyt, mutta äläpäs kuvittelekaan, että siihen lypsät!  Ennen paikalleen jämähtänyt lehmä pyöri karsinassa ympyrää, viis siitä, että lypsäjä töröttää lypsyjakkarallaan keskellä karsinaa. Tiukka komento, Irmeli parteen ei tepsinyt. Vaikka eihän sillä mitään partta ole, mutta kääntyy silloin nenä seinää kohti ja jää odottomaan lypsyä.

Sama kait se on minne päin se lehmä on kunhan vaan pysyy paikallaan. Parin kierroksen jälkeen saattoi pysyä paikallaan, mutta suhahtelu ja mulkoilu kertoi, ettei kaikki ole kunnossa. Lypsä nyt sitten tuntui Irmeli ajattelevan, mutta viimeisen sanan sanon minä. Ja niin sujahti salamana paskainen sorkka lähes täyteen lypsysankoon ja Irmeliä tuntui naurattavan.

Toinenkin kamaluus ilmestyi Irmelin elämään joka kylläkin muuttui äkkiä iloksi. Irmeli sai nimittäin kaverin. Kuru Junior muutti meille kesäksi viettämään laidunelämää. Aluksi laitoimme Kurun Irmelin viereiseen karsinaan josta saivat tutustua toisiinsa. Seuraavana päivänä pääsivät jo ulos yhdessä ja yhteiselo näytti lähtevän hienosti käyntiin. Nyt jaammekin maidon Kurun kanssa, otetaan itselle tarvittava määrä ja Kuru saa tuttisankosta loput. Ja kyllä näyttää maito maistuvan, parin lypsykerran jälkeen Kuru jo tiesi mikä on homman nimi ja voi sitä odotuksen tuskaa, kun tuttisankoon lypsetään. Pieni turpa hamuilee kaltereiden välistä, välillä pyörähdetään turhautuneena kierros karsinassa, kieli pyörii suussa ja maiskuttaa. Odotus palkitaan ja millä raivolla tuttisankoon käydään kiinni, vaahto suupielistä tursuten sanko tyhjenee nopeasti.

Irmelijakuru

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kotitarvelehmä, lapinlehmä