Pikkutilan elämää

Elämää laumanvartijoiden kanssa

Share |

Perjantai 20.3.2015 klo 20:15


Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että kirjoittaisin elämästä laumanvartijoiden kanssa, mutta sitten mietin mitä niistä kertoisin. Nehän elävät tässä rinnalla omaa elämäänsä, välillä enemmän meidän kanssa ja välillä puuhaavat omia juttujaan lähes näkymättömissä. Mitä kertomista niistä olisi?

Koirat_selin

H

Haluaisinko kertoa siitä miten Adam ottaa rooliin sijaisemona ja hoivaa orpokaritsaa vai siitä miten se menee lapsia vastaan koulun jälkeen portille ja virnistää mukavanähdä- hymyt ja saattelee pihaan. Tai siitä miten se ilmoittaa touhukkaana pikkupossujen syntymän tai niiden karkureissun. Vai kenties siitä miten se kärsivällisesti toimii kaikkien lajien lastenvahtina, kulkee vapaana mukana lenkillä ja tottelee.

A_ja_sissi_pienena

Vai sittenkin sen miten vakavasti se ottaa työnsä meidän ja tilan puolustajana. Siinä saattaa käydä niin, että anoppi jää portille vesisateeseen seisomaan ja odottamaan isäntäväkeä tai täti leipoo pullaa koko päivän kun ei pääse ulos. Tai voihan siinä käydä niinkin, että en pääse töihin ilman koiraa joka tietää minun olevan suuressa vaarassa jota itse en ymmärrä.

Adamtalvi

E

Entä mitä Anista? Työmyyrä joka hoitaa tehtäväänsä suurella intohimolla. Karkottaa raivoisalla haukulla korpit, partioi väsymättä alueellaan pitäen huolen, ettei mikään peto pääse yllättämään. Tulee ylväänä hakemaan rapsutuksia juuri silloin kuin hänelle sopii ja painaa päänsä syliin. Kirjoittaa siitä kuinka kaunis se on.

Ani_tunkiolla

V

Vai pitäisikö sittenkin kertoa siitä miten sitä ei pitele mikään aita, mikään käsky ei pysäytä raivopäistä menoa jos kyseessä on työtehtävä. Eikä aina tarvitse olla työtehtäväkään, sekin riittää, ettei satu huvittamaan. Kertoa niistä epätoivoisista kerroista kun yrittää saada omille teilleen lähtenyttä koiraa kiinni. Sen verran ollaan tässä opittu, että se on aivan turhaa, koira kyllä tulee kotiin. Tai siitä miten vain yksi ihminen perheessä voi käsitellä koiraa jos sillä sattuu olemaan huonopäivä ruuan suhteen.

Aniluu

J

Ja sitten vielä Konsta. Mitä tuosta pentumaisesta hötkeltäjästä voisi kertoa? Kuinka sen kumea haukku raikaa iltaisin sen alettua vartioimaan. Miten se luottaa ja ajattelee hyvää kaikista muista eläimistä, kuten myös ihmisistä. Kuinka se hyppää vasten ja rutistaa halaukseen, touhuaa hommissa mukana ja tottelee hienosti.

Ehkä minä jotain kerrottavaa keksisin.

Irmeli_konsta_ja_c

Avainsanat: Estrelanvuoristokoira, laumanvartija


Kommentit

19.6.2017 15:57  Jan Hellqvist

Terve ja kiitos. Hyvä ja hauska kirjoitus.
Onko muuten ollut kokemuksia suurpetojen kanssa. Olen usein ihmetellyt miten vähän puhutaan laumavartija koirista.
Itselläni lähinnä kokemusta ruoan nauttimisesta ja Rhodesian koirista. Mangalitsa possuihin törmäsin sattumalta luettuani New York Timesin jutun aikanaan ja ihmettelin miksi niitä ei ole Suomessa. Käväisi jopa mielessä että ....hmmmm. 😀😀😀. Yritän suositulla erään lampaita kasvattavan tuttavani harkitsevan possujen liittämistä oman tilansa mallistoon (itsekkäistä
syistä tietenkin, nam).
(http://www.nytimes.com/2009/04/01/dining/01pigs.html).
Terkkuja,
Jan Hellqvist

19.6.2017 21:58  Henna

Kiitos. Suurpetoja täällä on, mutta meidän tietoon ei ole tullut kohtaamisia. Koirat kuitenkin tekevät työnsä ja petovahingot loppuivat ensimmäisen koiran tuloon. Meille laumanvartijat ovat olleet kyllä aivan korvaamattomia, soveltuvat meidän tarpeisiin.Suomessa mangalitza tulee tutuksi pikkuhiljaa, kasvattajia tulee lisää ja yhä useampi pääsee sitä maistelemaan. Kiitos linkistä!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini