Pikkutilan elämää

Hallittua kaaosta vai kuumehoureita?

Share |

Keskiviikko 25.2.2015 klo 19:55


Tänään aloin epäillä silmiäni kun tilamme ehtoisa emäntä oli iltamassa hoitamassa eläimiä minun maatessani sohvan pohjalla ankaran influenssan kourissa. Nousin särkylääkettä hakemaan kun pikku vilunväristykset vipelsivät pitkin ruotoa ja arvelin, että lähden siitä sitten possuja ruokkimaan.

Ikkunasta vilkaistessani näin kun pihalla laukkasi ensin puolenkymmentä lammasta hyppäätiloikkaa, niiden perässä samanlaisilla loikille veti Spessupossu ja joukon kruunasi uljas laumanvartijajuniorimme Konsta joka selvästikään ei tiennyt miksi tässä nyt juostaan, pitäisikö ylipäätään juosta noiden perässä vai luikkia karkuun. Vanhempi herra Adam juoksenteli hieman hätääntyneenä kylkiluurivi suussaan, että mihin hittoon minä tämän nyt piilotan. Lampaat pelkäävät sikoja kuollakseen joten Spessu aiheutti niissä oikeutetusti kauhua kun se kirmasi nuoren possun koko innolla niiden perässä. Rouva seisoi rauhallisena tämän kaiken keskellä kädet talvipompan taskuissa eikä näyttänyt hitustakaan huolestuneelta, saati hätääntyneeltä. Monenlaisia ajatuksia ehti risteillä räkäisessä päänupissani siinä ulkovaatteita päälle sovitellessa: Olivatko lampaat karanneet vai oliko ne päästetty, miksi Spessu oli samaan aikaan pihalla ja mitä tapahtuu kun noinkin monta eri lajia on yhtä aikaa pihalla. Särkylääke jäi ottamatta kun suoriuduin pihalle koska ei ollut epäilystäkään että apuani tarvitaan kipeästi!

Sissi oli löytänyt kasvatti-isänsä ja juoksi haltioissaan Adamin perässä joka edellen yritti epätoivoisesti miettiä mihin pistäisi kylkiluun suustaan. Sissi parka ei ymmärtänyt miksi isukki juoksi sitä karkuun ja mulkoili sitä rumasti. Muut lampaat eivät kiinnostaneet sitä pätkääkään kunhan se sai olla Adamin kanssa. Kysyin rouvalta, että missä määrin tämä härdelli oli tarkoituksellista. Spessu oli kuulemma ihan luvan kanssa ulkona mutta lampaat olivat livahtaneet vedenhakureissun ajaksi huonosti suljetusta ovesta. Muut lampaat tulivat kiltisti viljakipon perässä, paitsi Sissi. Sissi suostui karsinaan vasta kun Adam oli otettu hihnaan ja viety lammaskarsinaan. Spessu oli erittäin ihastunut lampaiden pitkin pihaa tuottamiin mustiin pastilleihin joita se natusteli ja röhkytti ylen tyytyväisenä, hädin tuskin sillekään kelpasi iltaruoka houkuttimeksi karsinaan.

Kas niin, mitään kaaosta ei ollut, rouvalla oli homma täysin hallussa ja minä olin täysin tarpeeton... Ehkä kaikki oli vain kuumeen tuomaa harhaa, mene ja tiedä.

Tähän loppuun pitää vielä kertoa hilpeä anekdootti alkuviikolta kun tuntuu, että kaikki elukat on olleet hieman huikentelevaisella mielellä ja karkailleet karsinoistaan. Olin itse reissun päällä ja rouva oli aamukierroksella eläimiä hoitamassa. Possutarhoilta päin tullessaan hän huomaa kuinka aamun hämärässä sarastuksessa rakas Irmeli -lehmämme hiipii varovasti pihatietä alaspäin. Kaikki jotka ovat olleet lehmien kanssa tekemisissä tietävät kuinka lehmät hiipivät :) Kun Irmeli huomasi emännän kävelevän reippaalla askelluksella mäkeä ylös, se loikkasi melkein yhdellä hypyllä 180 astetta ympäri ja loikki hirveällä ryskeellä takaisin navettaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Paitsi tänä aamuna jolloin hevoset päättivät suunnata tarhan sijaan pihan puolelle kun ei tullut laitettua narua kujan ovelle....

Avainsanat: Lammas, spessu, mangalitza, koira, estrelanvuoristokoira


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini