Pikkutilan elämää

Hallittua kaaosta vai kuumehoureita?

Keskiviikko 25.2.2015 klo 19:55

Tänään aloin epäillä silmiäni kun tilamme ehtoisa emäntä oli iltamassa hoitamassa eläimiä minun maatessani sohvan pohjalla ankaran influenssan kourissa. Nousin särkylääkettä hakemaan kun pikku vilunväristykset vipelsivät pitkin ruotoa ja arvelin, että lähden siitä sitten possuja ruokkimaan.

Ikkunasta vilkaistessani näin kun pihalla laukkasi ensin puolenkymmentä lammasta hyppäätiloikkaa, niiden perässä samanlaisilla loikille veti Spessupossu ja joukon kruunasi uljas laumanvartijajuniorimme Konsta joka selvästikään ei tiennyt miksi tässä nyt juostaan, pitäisikö ylipäätään juosta noiden perässä vai luikkia karkuun. Vanhempi herra Adam juoksenteli hieman hätääntyneenä kylkiluurivi suussaan, että mihin hittoon minä tämän nyt piilotan. Lampaat pelkäävät sikoja kuollakseen joten Spessu aiheutti niissä oikeutetusti kauhua kun se kirmasi nuoren possun koko innolla niiden perässä. Rouva seisoi rauhallisena tämän kaiken keskellä kädet talvipompan taskuissa eikä näyttänyt hitustakaan huolestuneelta, saati hätääntyneeltä. Monenlaisia ajatuksia ehti risteillä räkäisessä päänupissani siinä ulkovaatteita päälle sovitellessa: Olivatko lampaat karanneet vai oliko ne päästetty, miksi Spessu oli samaan aikaan pihalla ja mitä tapahtuu kun noinkin monta eri lajia on yhtä aikaa pihalla. Särkylääke jäi ottamatta kun suoriuduin pihalle koska ei ollut epäilystäkään että apuani tarvitaan kipeästi!

Sissi oli löytänyt kasvatti-isänsä ja juoksi haltioissaan Adamin perässä joka edellen yritti epätoivoisesti miettiä mihin pistäisi kylkiluun suustaan. Sissi parka ei ymmärtänyt miksi isukki juoksi sitä karkuun ja mulkoili sitä rumasti. Muut lampaat eivät kiinnostaneet sitä pätkääkään kunhan se sai olla Adamin kanssa. Kysyin rouvalta, että missä määrin tämä härdelli oli tarkoituksellista. Spessu oli kuulemma ihan luvan kanssa ulkona mutta lampaat olivat livahtaneet vedenhakureissun ajaksi huonosti suljetusta ovesta. Muut lampaat tulivat kiltisti viljakipon perässä, paitsi Sissi. Sissi suostui karsinaan vasta kun Adam oli otettu hihnaan ja viety lammaskarsinaan. Spessu oli erittäin ihastunut lampaiden pitkin pihaa tuottamiin mustiin pastilleihin joita se natusteli ja röhkytti ylen tyytyväisenä, hädin tuskin sillekään kelpasi iltaruoka houkuttimeksi karsinaan.

Kas niin, mitään kaaosta ei ollut, rouvalla oli homma täysin hallussa ja minä olin täysin tarpeeton... Ehkä kaikki oli vain kuumeen tuomaa harhaa, mene ja tiedä.

Tähän loppuun pitää vielä kertoa hilpeä anekdootti alkuviikolta kun tuntuu, että kaikki elukat on olleet hieman huikentelevaisella mielellä ja karkailleet karsinoistaan. Olin itse reissun päällä ja rouva oli aamukierroksella eläimiä hoitamassa. Possutarhoilta päin tullessaan hän huomaa kuinka aamun hämärässä sarastuksessa rakas Irmeli -lehmämme hiipii varovasti pihatietä alaspäin. Kaikki jotka ovat olleet lehmien kanssa tekemisissä tietävät kuinka lehmät hiipivät :) Kun Irmeli huomasi emännän kävelevän reippaalla askelluksella mäkeä ylös, se loikkasi melkein yhdellä hypyllä 180 astetta ympäri ja loikki hirveällä ryskeellä takaisin navettaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Paitsi tänä aamuna jolloin hevoset päättivät suunnata tarhan sijaan pihan puolelle kun ei tullut laitettua narua kujan ovelle....

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lammas, spessu, mangalitza, koira, estrelanvuoristokoira

Sikamainen kuvapläjäys

Tiistai 24.2.2015 klo 13:28

Sikamainen kuvapläjäys.

Ulkopossut

Ulkopossut1

Spessu_juuassa

Spessujakasi

Spessujaiiro

Spessujac

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mangalitza, villasika, villapossu

Miksi meillä on Mangalitzoja?

Tiistai 10.2.2015 klo 21:32

Pipsa_ja_aniNiin. Miksi ihmeessä pitää kasvattaa juuri Mangalitzoja? Lihasikoja saa kesäpossuksi viidellä kympillä ja ne kasvavat teuraskokoon puolessa vuodessa. Mangalitza valikoitui meille rotuna ihan tiettyjen ominaisuuksien ja muutaman muun seikan vuoksi. Voisin niitä tässä hieman valottaa.

Lihan syönti ei aina ole ollut tässä perheessä itsestään selvää. Eettisesti kestämätön tilanne kaupan lihoissa vei ruokahalut mutta siinä vaiheessa emme vielä osanneet ajatella makuasioita. Kun lopulta oli tultu siihen pisteeseen, että päätimme alkaa itse kasvattaa lihat joita syömme alkoi liharuokien kulutus kasvaa hurjasti. Aluksi kasvatimme kanoja, kalkkunoita ja lampaita. Lammasta ei pysty määrättömästi syömään ja yhden varsin kalkkunapitoisen talven jälkeen tuntui, että kaula alkoi punottaa, nenän päälle kasvoi sellainen vinkeä hölttä ja ääni oli oudon pulputtava. Kotikanalan kanat olivat sitkeänkuivakoita eivätkä sinne päinkään broilerin oloisia ihanan pehmeitä ja mehukkaita herkkupalloja.

Aikamme emmittyämme ja kasvatusjuttuja selviteltyämme rohkaisimme mielemme ja ostimme ensimmäiset kesäpossut. Homma alkoi muuten hienosti, mutta siinä vaiheessa kun perheen naisväki alkoi kouluttaa niitä seuraamaan, istumaan ja sivulle oli isännän puututtava peliin koska ei sellaisia kukaan pysty teurastamaan ja syömään. Tuli syksy ja tuli teurastus ja tuli isännän hyvä ystävä opettamaan teurastusta. Voi taivas miten hyvää se kotona kasvatettu, viljalla ja omenoilla kasvatettu possu oli! Seuraavana kesänä oli pakko saada uudet possut.

Vaan annas olla. Ei ole ihmistä luotu tyytymään yhteen hyvään. Niitä risteytyspossuja kasvatellessa alkoi tuntua häijyltä kun ne sikapossut haettiin sieltä isosta sikalasta ja sillä tavalla tuettiin taas suurta ja mahtavaa ruokateollisuuskoneistoa. Mitä tälle voisi tehdä? Voisiko nämä saada lisääntymään itse? Tilat eivät antaneet myöten pitää jumalattoman kokoista ja vahvaa karjua ja sillä omaa haaremia, se ajatus oli haudattava. Ankaraa tiedon etsintää internetin ihmeellisessä maailmassa jatkettiin samalla kun huonolla omalla tunnolla kasvatettiin niitä lihasikoja kesäisin. Jossain keskustelufoorumilla oli joskus luettu karvaisista possuista jotka pärjäävät Suomessakin ulkona vuoden ympäri mutta niitä oli yhdellä tilalla Suomessa eikä ne niitä myyneet.Laidun_possut

Vaan niin se on ystävät, etsivä löytää, odotus palkitaan jne. Yhtäkkiä löytyi tietoa, että Suomessa on ihmisiä joilla on ulkomailta tuotuja Mangalitzasikoja ja he myyvät possuja heti kun ne syntyvät ja tulevat vieroitusikään. Hetkessä olimme kollanneet läpi kaiken (vähäisen) tiedon mitä rodusta löysimme ja totesimme, että tässä se on: Meidän näköinen sika! Kauaa ei tarvinnut harkita kun ensimmäiset possut varattiin. 

Miksi juuri Mangalitza? Sehän tuottaa melkein enemmän läskiä kuin lihaa! Onneksi rasva on aivan ainutlaatuista. Se on pehmeää, suussasulavaa ja sen koostumus on niin terveellistä kuin eläinrasva vain voi olla. Se sisältää kaikista sikaroduista eniten tyydyttymätöntä rasvaa, se sulaa matalassa lämpötilassa mutta kestää hyvin korkeitakin paistolämpötiloja ja soveltuu siksi hyvin paistorasvaksi esim. valurautapannulla tehtäviin paistoihin ja pitää samalla pannut kunnossa. Rasvasta voi sulattaa kaikkeen paistamiseen ja pikkuleipiinkin soveltuvaa laardia. Emme käytä voita juuri mihinkään jos laardia vain on jääkaapissa. No munavoissa sitä ei sentään voi korvata laardilla... 

Liha ei jää yhtään huonommaksi. Se on punaista, marmoroitunutta ja herkullista. Parasta lihassa on se, että sen makua ei tarvitse peittää mausteilla, suola ja ripaus mustapippuria riittävät hyvin. Valkosipulilla ja yrteillä siihen saa aivan uusia ulottuvuuksia. Lihassyiden välissä olevan rasvan ansiosta pihvi ei kuivu pannulle.

Mangalitza on myös helppo kasvatettava. Sen karva ja paksu rasvakerros suojaavat sitä sään vaihteluilta ja talvellakin sille riittää hyvin sääsuoja koppi jossa on eristetyt seinät ja katto ja tupa täynnä kuiviketta. Aitaukseksi riittää sähköaita kun se on siihen totutettu. Mangalitza on hyvin terve rotu, laiduntaa tehokkaasti, tulee toimeen vaatimattomalla ruoalla ja kaiken kukkuraksi on hyvin ihmisystävällinen ja seurallinen ja rakastaa rapsutuksia! Tämä ominaisuus helpottaa porsimisia. Sika on tarkka porsitettava, jos se häiriintyy se saattaa tappaa possut. Mitä paremmin siat on totutettu käsittelyyn ja ihmisten toimiin sen helpommin ne hyväksyvät ihmiset touhuilun myös porsimisen aikaan ja heti sen jälkeen.Rapstus_spessu

Jokainen muodostaa mielipiteensä itse ja perustelee sen itselleen niin kuin haluaa. Joku tyytyy halpaan lihasikaan, pitää sen mausta ja nopeasta kasvusta mutta me vallitsimme Mangalitzan. Pitkä kasvatusaika ennen teurastusta palkitaan monin tavoin, kasvatus on helppoa ja eläimet mahtavia hahmoja tarhoissaan touhuilemassa. Niiden uteliaista nappisilmistä ja tutkivasta töpselikärsästä ei voi olla pitämättä. Joku on tumman kuparin punainen, joku harmaantuu jo nuorena, joku on lyhyt pätikkä ja jollain on vallattomat kiharat korvissa. Yhteistä on muhkean pyöreä muotoilu ja ihastuttava touhotuksen määrä jonka seuraamiseen ei kyllästy. 

Haluaako joku tietää miksi ihmeessä meillä on lehmä :)?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lähiliha, lähiruoka,