Pikkutilan elämää

Pakkaspäiviä ja koiranäyttelyä

Share |

Maanantai 12.1.2015 klo 9:10


Pakkanen paukkuu ja viima vinkuu. Possujen mökit on vuorattu ruokohelvellä ja sieltä ne tyytyväisenä kömpii syömään, mutta muuten eivät juuri kärsäänsä ulkona näytä. 

Kanala oli päässyt miinukselle, mutta onneksi kanat ovat sen verran karastuneita, että eivät vähästä hätkähdä. Laitoimme kuitenkin lisälämpöä.

Konsta käväisi ensimmäisessä näyttelyssään Kajaanin kv:ssä. Täytyy kyllä olla ylpeä maalaistollosta! Pallohalli itsessään on jo aikamoinen kokemus ja siellä ihmis- ja koiravilinässä toinen oli kuin kotonaan. Tuomarina oli Schogol George. Vähän jännäsin miten Konsta mahtaa juosta ja malttaako seistä sievästi, mutta ihan hyvin meni. Juosta tosin olisi voinut vähän rivakammin, mutta ei jumitellut eikä pomppinut. Hampaat näytti hienosti ja ne tuomari syynäsi yllättävän tarkasti. Kysyi toki ensin voiko hän ne katsoa. Ennenuni ei toteutunut, aikaisemmin näin unta, että Konstalla on liian pienet hampaat ja sitä ei voi arvostella :D. 

Lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen SERT ja ROP, siitä se lähtee! 

konsta_.jpg

Spessupossu ei ole aikoihin noussut farmarin konttiin ja nostaa ei jaksa. Yhdet pikkujoulut jäi kutsuvieraana viettämättä tämän takia. Monesti mietinnässä ollut pakettiauto kävi silloinkin mielessä, ramppia pitkin nousisi helposti. Nyt sitten kävi niin, että vanhempani ostivat uuden pakun ja meille jäi vanha, nyt meillä on Spessupaku.

Juuan jääkatedraalilla vietetään ensi kuun alussa lähiruokatapahtumaa ja sinne olisi tarkoitus suunnata joko Spessun tai parin pikkupossun kanssa kertomaan mikä on Mangalitza.

Muokattavana ollut risteytysuuhen talja kotiutui, on muuten hieno. Käsityönä ja kotiloissa muokattu!

talja.jpg

Avainsanat: Estrelanvuoristokoira,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini