Pikkutilan elämää

Tikulla silmään joka vanhoja muistaa..

Share |

Keskiviikko 7.1.2015 klo 20:23


Aapeli-pässi ei saanut neulottua nuttua, tekeleestä tuli heti alkuunsa liian pieni. Niin joutui Aapeli tyytymään fleecepuseron hihaan, sinne se sujahti juuri sopivasti. Leikkasin etujaloille reiän ja jätin selän päälle pitemmän lievekkeen ja viistosin mahan alusen niin, ettei tule pissi puseroon. Vielä varuilta laitoimme lämpölampun paukkupakkasten pelossa.

Työkavereille oli jo kiirinyt tieto meidän yllätyskaritsasta. Joku kysyi, ettekö ottanut sitä sisälle, vastaus oli jyrkkä, ei otettu. Muistissa on vielä Sissin tekoset.

Sissihän on koiran adoptoima orpokaritsa jonka tekohengitin henkiin hiusten kuivaajalla lämmittämällä, saunassa sen kanssa istuen ja hieromalla. Sissi eli elämänsä ensimmäiset kuukaudet sisällä, ensin saavissa sängyn vieressä ja sittemmin, kun yöruokailua ei enää tarvittu, kylppärissä omassa häkissään. Päivät se viiletteli adoptioisä Adamin kanssa sisällä, pampersit jalassa totta kai. 

img_0089.jpg

Meillä oli taas talossa vauva joka kasvoi ja kehittyi onneksi huimaa vauhtia. Yösyöttöä, vaipanvaihtoa jne. Kaikki syötävä, kuten kukat, kirjat, lehdet ja ihan kaikki, täytyi nostaa ulottumattomiin. Vaipanvaihto vaati nopeutta ja näppäryyttä, jos et pitänyt varaasi sait hakea karkuun kirmaavan karitsan yläkerrasta perimmäisestä nurkasta. Onneksi kevät koitti ja Adam ja Sissi saivat muuttaa ulos.

Koska Sissin koti oli sisällä, se pyrki aina tilaisuuden tullen sinne. Niinpä siinä kävi sitten niin, että joku oli jättänyt Adamin ja Sissin sisälle, kun lähdimme viettämään Vili-kanin hautajaisia. Lähdin käväisemään sisällä ja voi järkytys mikä näky odotti! Adam nauroi koko naamallaan, ilmeellä näetkö minä löysin ne! Sissin suupielistä tursusi styroksipalloja, lattialla lainehti vettä, tipuja ja hajonneita munia. Kaverukset olivat pistäneet haudontakoneen kappaleiksi. Koneessa oli juuri kuoriutuneita tipuja ja niiden ääni kiinnosti Adamia kauheasti, se kun tykkää kaikesta pienestä, pakkohan ne oli ne päästä näkemään. Taisin huuta ikkunasta, että kaivakaa astetta isompi monttu...

Kevätjuhla koitti, Sissi päätti järjestää vielä pienen yllätyksen ennen laidunkauden alkua. Se söi narulta minun uuden tunikan ja nahkakorkkareista remmit. Tunika oli armotta pilalla, mutta minä juhlin kevätjuhlat lampaan syömissä kengissä.

Joten Aapeli tarjetkoon fleecekoltussaan lämpölampun turvin, ja sillä on sentään emo joka hoitaa.

img_0429.jpg


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini