Pikkutilan elämää

Pakkaspäiviä ja koiranäyttelyä

Maanantai 12.1.2015 klo 9:10

Pakkanen paukkuu ja viima vinkuu. Possujen mökit on vuorattu ruokohelvellä ja sieltä ne tyytyväisenä kömpii syömään, mutta muuten eivät juuri kärsäänsä ulkona näytä. 

Kanala oli päässyt miinukselle, mutta onneksi kanat ovat sen verran karastuneita, että eivät vähästä hätkähdä. Laitoimme kuitenkin lisälämpöä.

Konsta käväisi ensimmäisessä näyttelyssään Kajaanin kv:ssä. Täytyy kyllä olla ylpeä maalaistollosta! Pallohalli itsessään on jo aikamoinen kokemus ja siellä ihmis- ja koiravilinässä toinen oli kuin kotonaan. Tuomarina oli Schogol George. Vähän jännäsin miten Konsta mahtaa juosta ja malttaako seistä sievästi, mutta ihan hyvin meni. Juosta tosin olisi voinut vähän rivakammin, mutta ei jumitellut eikä pomppinut. Hampaat näytti hienosti ja ne tuomari syynäsi yllättävän tarkasti. Kysyi toki ensin voiko hän ne katsoa. Ennenuni ei toteutunut, aikaisemmin näin unta, että Konstalla on liian pienet hampaat ja sitä ei voi arvostella :D. 

Lopputulokseen ei voi olla kuin tyytyväinen SERT ja ROP, siitä se lähtee! 

konsta_.jpg

Spessupossu ei ole aikoihin noussut farmarin konttiin ja nostaa ei jaksa. Yhdet pikkujoulut jäi kutsuvieraana viettämättä tämän takia. Monesti mietinnässä ollut pakettiauto kävi silloinkin mielessä, ramppia pitkin nousisi helposti. Nyt sitten kävi niin, että vanhempani ostivat uuden pakun ja meille jäi vanha, nyt meillä on Spessupaku.

Juuan jääkatedraalilla vietetään ensi kuun alussa lähiruokatapahtumaa ja sinne olisi tarkoitus suunnata joko Spessun tai parin pikkupossun kanssa kertomaan mikä on Mangalitza.

Muokattavana ollut risteytysuuhen talja kotiutui, on muuten hieno. Käsityönä ja kotiloissa muokattu!

talja.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Estrelanvuoristokoira,

Tikulla silmään joka vanhoja muistaa..

Keskiviikko 7.1.2015 klo 20:23

Aapeli-pässi ei saanut neulottua nuttua, tekeleestä tuli heti alkuunsa liian pieni. Niin joutui Aapeli tyytymään fleecepuseron hihaan, sinne se sujahti juuri sopivasti. Leikkasin etujaloille reiän ja jätin selän päälle pitemmän lievekkeen ja viistosin mahan alusen niin, ettei tule pissi puseroon. Vielä varuilta laitoimme lämpölampun paukkupakkasten pelossa.

Työkavereille oli jo kiirinyt tieto meidän yllätyskaritsasta. Joku kysyi, ettekö ottanut sitä sisälle, vastaus oli jyrkkä, ei otettu. Muistissa on vielä Sissin tekoset.

Sissihän on koiran adoptoima orpokaritsa jonka tekohengitin henkiin hiusten kuivaajalla lämmittämällä, saunassa sen kanssa istuen ja hieromalla. Sissi eli elämänsä ensimmäiset kuukaudet sisällä, ensin saavissa sängyn vieressä ja sittemmin, kun yöruokailua ei enää tarvittu, kylppärissä omassa häkissään. Päivät se viiletteli adoptioisä Adamin kanssa sisällä, pampersit jalassa totta kai. 

img_0089.jpg

Meillä oli taas talossa vauva joka kasvoi ja kehittyi onneksi huimaa vauhtia. Yösyöttöä, vaipanvaihtoa jne. Kaikki syötävä, kuten kukat, kirjat, lehdet ja ihan kaikki, täytyi nostaa ulottumattomiin. Vaipanvaihto vaati nopeutta ja näppäryyttä, jos et pitänyt varaasi sait hakea karkuun kirmaavan karitsan yläkerrasta perimmäisestä nurkasta. Onneksi kevät koitti ja Adam ja Sissi saivat muuttaa ulos.

Koska Sissin koti oli sisällä, se pyrki aina tilaisuuden tullen sinne. Niinpä siinä kävi sitten niin, että joku oli jättänyt Adamin ja Sissin sisälle, kun lähdimme viettämään Vili-kanin hautajaisia. Lähdin käväisemään sisällä ja voi järkytys mikä näky odotti! Adam nauroi koko naamallaan, ilmeellä näetkö minä löysin ne! Sissin suupielistä tursusi styroksipalloja, lattialla lainehti vettä, tipuja ja hajonneita munia. Kaverukset olivat pistäneet haudontakoneen kappaleiksi. Koneessa oli juuri kuoriutuneita tipuja ja niiden ääni kiinnosti Adamia kauheasti, se kun tykkää kaikesta pienestä, pakkohan ne oli ne päästä näkemään. Taisin huuta ikkunasta, että kaivakaa astetta isompi monttu...

Kevätjuhla koitti, Sissi päätti järjestää vielä pienen yllätyksen ennen laidunkauden alkua. Se söi narulta minun uuden tunikan ja nahkakorkkareista remmit. Tunika oli armotta pilalla, mutta minä juhlin kevätjuhlat lampaan syömissä kengissä.

Joten Aapeli tarjetkoon fleecekoltussaan lämpölampun turvin, ja sillä on sentään emo joka hoitaa.

img_0429.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Aamun yllätys

Lauantai 3.1.2015 klo 20:42

Yllätysten vuosi tulossa?

img_0420.jpg

Ainakin vuoden toinen päivä alkoi aikamoisella yllätyksellä. Uuhikarsinassa oli juuri syntynyt karitsa! Pässi on kuitenkin vielä saapumatta ja näin ollen meidän karitsoiden piti syntyä vasta kesällä. Nyt tietenkin herää epäilys onkohan lisää yllätyksiä luvassa?

Pääasia kuitenkin, emo hoitaa ja pieni pässikaritsa on pirteä. Kuten monena vuonna peräikkäin, karitsa on musta jolla on valkolakki päässä. Uusi pässi onkin vaalea jos välillä saataisiin porukkaan muutakin väriä.

Emo ja karitsa siirrettiin omaan yksiöön, saavat tutustua rauhassa toisiinsa ja saadaan ruokittua imettävää äitiä vähän tuhdimmin. Ensi viikolle luvatut pakkaset tietysti hirvittää, meillä lampaat ovat kylmäpihatossa. Pitänee aloittaa villapaidan kudonta pienelle.

Vasta jälkikäteen hoksasin, että Estrelamme Adam kävi kyllä ikkunan takana kertomassa, että syntymän ihme tapahtuu. Tosin minä vaan käänsin kylkeä ja ihmettelin mitä ihmettä se siihen ikkunan alle tuli möskyämään. Adam pitää huolen, että me saamme tiedon jos joku synnyttää tai on karannut.

Vuoden ensimmäiset päivät ovat kuluneet ponien " vuosihuollossa", on raspattu kaviot, hoidettu hampaat ja siistitty hännät. Nuorempi ponin hoitaja puunasi taannoin poniaan ja kysyi saako leikata häntää. Annoin luvan sen kummaisemmin asiaa ajattelematta. Mutta mikäs olikaan lopputulos. Ponin otsatukka oli jyräytetty poikki silmien yläpuolelta, samalla mallilla kuin leikkaajan oma otsis omatoimiparturoinnin jälijiltä. Tästä viisastuneena toimin minä parturina.

img_0403.jpg

Hirnuvahammas Marika kävi taas hoitamassa ponien hampaat. Calimerolla oli taas paljon teräviä piikkejä, Iirolla vähän vähemmän. Tuollaista eläinten käsittelyä on kyllä ilo katsella! Itsekin tulee niin hyvälle mielelle rauhallisesta ja taitavasta työskentelystä. Calimero, jonka madotuskin on aika operaatio, suostui pienen alkuhangoittelun jälkeen rennoksi hoidettavaksi. Odotamme innolla Marikan valmistumista eläinlääkäriksi :)

img_0421.jpg

Kommentoi kirjoitusta.