Mangalitza

2014-07-06_18.19.48.jpg

Historiaa

Mangalitza on yksi Euroopan vanhimpia sikarotuja. Sen jalostus aloitettiin jo 1830 luvulla Itävalta-Unkarin alueella Joseph Anton Johannin risteyttäessä Serbialaista Sumadija-sikaa, Unkarilaisia Bakonyi- ja Szalontai-sikoja sekä eurooppalaista villisikaa.

Tämä karvainen sikarotu oli aluksi varattu Habsburgien hoviherkuksi mutta erityisen herkullisen makunsa vuoksi sen kasvatus yleistyi niin, että 1800-luvun lopussa se oli Euroopan suosituin sikarotu. Siat lihotettiin 250-300 kilon painoisiksi ennen kuin ne kuljetettiin teuraaksi. Erityisen suosittu Mangalitzasika oli rasvansa vuoksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Unkarin jäätyä rautaesiripun taakse alkoi (kuten koko Euroopassa) tehomaatalouden aika. Tilat koneellistuivat ja kasvavan väestön tarpeisiin haluttiin tuottaa nopeammin kasvavia sikarotuja jotka tuottivat enemmän lihaa ja vähemmän rasvaa suhteessa painoon. 1970-luvulle tultaessa rotua tapasi enää eläintarhoissa ja muutamilla tiloilla, emakoita oli jäljellä enää 200 koko Unkarissa. 1980-luvun lopussa Neuvostoliiton romahdettua havahduttiin rodun heikkoon tilaan ja aloitettiin pelastustoimet (Péter Tóth). Oma vaikutuksensa oli avautuneilla rajoilla ja turistivirroilla jotka tulivat ammentamaan Unkarilaisesta ruokaperinteestä. Kanta on nykyisin jo vakaalla pohjalla, kasvatusta on kaikissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Pelkästään Unkarissa tuotetaan vuosittain 60000 Mangalitzasikaa. Budapestissä järjestetään kaksi kertaa vuodessa Mangalitza festivaali jossa on tarjolla kaikkea mahdollista Mangalitzasta

Mangalitzasikoja on kolmea värityyppiä: punaisia, valkoisia ja mustavalkoisia joista punainen on harvinaisin, valkoinen suosituin. Mustavalkoinen (Swallow-bellied) väri on saatu risteyttämällä musta ja valkoinen Mangalitza joista musta värivariaatio on jo kertaalleen kadonnut. Muutamia yksilöitä on onnistuttu jalostamaan Unkarissa ja musta väri on siis tekemässä paluuta. Värien sekoittamista pyritään välttämään siitoseläimillä. Lihan kasvatuksessa tällä ei luonnollisesti ole merkitystä.

Väreillä on toisaalta oma merkityksensä. Valkoinen Mangalitza on se joka rasvoittuu helpoiten, mustavalkoinen on eniten lihan tuotantoon tarkoitettu variaatio ja punainen siltä ja väliltä. Ruokinnalla voi vaikuttaa siihen, kumpaan suuntaan viimeksi mainittu taipuu.

pipsa_ja_mampsku

Kasvatus

Mangalitza on monesta syystä maahamme soveltuva rotu. Se kasvattaa paksun rasvakerroksen joka suojaa sitä sään vaihteluilta. Talveksi se tekee myös paksun, rodulle tunnusomaisen kiharan karvapeitteen. Karva on karkeaa eikä sille ole juurikaan käyttöä. Jotkut käyttävät nuorten yksilöiden pehmeämpiä karvoja perhon sidontaan ja erilaisiin askarteluihin ne sopivat aikuisiltakin.

Mangalitza on tarhattava rotu. Villisikaan verrattuna tarhaaminen on yksinkertaista koska sähköön totuttuaan se pysyy melko vaatimattomissa aitauksissa. Olemme ottaneet tavaksi aloittaa possujen tarhauksen pienissä tarhoissa joissa on 120 cm lammasverkko ja sen sisäpuolella pitkässä eristimessä galvanoitu lanka kolmessa kerroksessa joissa kiertää sähköpaimenen antama virta. Sähköpaimeneen opittuaan siat pysyvät pelkässä sähkötarhassakin eikä verkkoa välttämättä tarvita. Sähkön kulku on toki syytä varmistaa koska niillä on ilmiömäinen kyky haistaa milloin sähkö ei enää kierrä langoissa. Kiinnitä erityistä huomiota maadoitukseen joka on suurin ongelma siihen, miksi talvella ei virta kulje johtimissa. Meillä talvitarhat ovat noin 400m2 ja siellä on kaksi aikuista tai useampia possuja. Itäisessä suomessa on syytä varautua tarhoja tehdessä Afrikkalaisen sikaruton riskiin ja varmistaa ettei venäjältä tulevien luonnonvaraisten villisikojen ja tarhattujen sikojen välistä kontaktia pääse syntymään. Evira ohjeistaa riskialueilla olevia tarhaamaan siat ns. tupla-aitaan jossa aitojen väli on niin suuri, etteivät villit ja tarhatut siat pääse kontaktiin toistensa kanssa. Tauti on erittäin helposti tarttuva ja riskialueilla on syytä olla tarkkana myös tilalla vierailevien suhteen.

Mangalitza syö mielellään heinää ja se laiduntaa riittävän isoilla laidunalueilla pitkäänkin ennen kuin alkaa tönkiä kuoppia joista se etsii juuria herkkupaloiksi. Mikäli mahdollista, tarhassa saisi olla myös puita joista ainakin osa valitettavasti päätyy sikojen uhriksi koska niiden juuret kaivetaan ylös ja puut kuivuvat. Puut tarjoavat kesäaikaan tarpeellista suojaa auringolta koska sika ei pysty hikoilemaan. Sen vuoksi tarhassa on oltava varjopaikkoja ja helteiden aikaan mutakuoppia joihin sika pääsee ottamaan mutakylpyjä. Mutakuorrutus suojaa helteen lisäksi purevilta hyönteisiltä.

Meillä Mangalitzan perusruokaa on heinä. Lisäenergiaa ne saavat jauhetusta ohrasta ja kaurasta. Valkuaisen saanti on syytä turvata hyvän kasvun varmistamiseksi. Viljan sekaan kannattaa lisätä härkäpapua, rypsiä, riistahernettä tms n. 5%. Talvella laidunheinän korvaa esikuivattu säilöheinä jossa ei ole happoa. Lisäksi siat saavat kivennäistä ja erilaisia ruoanvalmistuksen ja puutarhaharrastuksen sivutuotteena tulevia aineksia: Naatteja, kuoria, salaattia jne. Tilamme eläimistöön kuuluvan lapinlehmän tuotto on sen verran suuri, että emme pysty itse käyttämään kaikkea ja niinpä siat saavat myös siitä osansa, joko maitona tai piimäksi hapatettuna. Lauhkeammissa ilmanaloissa siat laiduntavat ja syövät esim. pähkinöitä joista ne saavat oman sävynsä lihan makuun. Suomalaisilla viljoilla ei ehkä saada samanlaisia vivahteita mutta pahaahan Mangalitzasta ei saa tekemälläkään. Teuraaksi menevälle sialle kerätään haluttu rasvakerros lisäämällä vilja-annosta tms. 3-4 kuukautta ennen teurastusta.

Mangalitza syö lihasikaan verrattuna huomattavasti vähemmän. Meillä aikuisen vilja-annos on noin 2 litraajauhoa päivässä. Talvella kovien pakkasten aikaan jauhomäärä voi olla hyvinkin kaksinkertainen koska energiantarve on kylmällä suurempi. Veden saannista tulee luonnollisesti huolehtia. Pienen tilan tarpeisiin soveltuvat juoma-astiat ovat kalliita jos on tarkoitus, että vesi pysyy niissä talvellakin sulana. Meillä on päädytty vielä kantoveteen. Sikojen ruoka- ja vesiastioina palvelevat parimetriset 200mm halkaistut rumpuputket joiden päihin on istutettu vanerilaput 32 mm vanerista. Sulan maan aikaan vesi kulkee letkulla, talvella kannamme lämpimän veden tarpeen mukaan kolme - neljä kertaa päivässä.

Paksusta rasvakerroksesta ja karvapeitteestä huolimatta Mangalitzakin tarvitsee sääsuojan. Aikuinen voi pärjätä talvenkin ilman lämmitystä kopissa jossa on katto ja seinät mutta ei lattiaa vaan sian annetaan kaivautua maahan. Jos koppia ei ole eristetty, se pitää täyttää miltei kattoa myöten pehkulla joksi sopii olki ja erityisesti ruokohelpi. Sika kaivautuu pehkuun ja pysyy siellä hyvin lämpimänä. Meillä siat käyttävät koppia jopa yllättävän paljon myös kesällä.

Osa kopeista on meilläkin eristetty. Seinissä ja katossa on 50mm polystyreeniä eli tuttavallisemmin uretaania. Sisäseinät ovat vaneria ja ulkoseinät peltiä tai vaneria. Eristetyissäkin kopeissa on maapohja ja reilusti pehkua. Kopin mitat ovat meillä tyypillisesti n. 120x240cm ja tämän kokoiseen koppiin mahtuu kaksi aikuista tai useampia kasvavia possuja.

Lisääntyminen 2014-05-17_10.06.40.jpg

Tämän hetken tilanne ainakin Suomessa on se, että Mangalitzaa ei keinosiemennetä joten jos mietit kasvattavasi sikoja vaikkapa kotitarpeiksi sinun tulee hankkia oma karju tai astuttaa emakkosi jossain. Kaikki eivät ole valmiita ottamaan emakkoa tilalleen mm. kulujen, onnettomuusriskien ja eläintautien vuoksi. Mangalitzaa ei kannata astuttaa ennen kuin reilun vuoden ikäisenä jotta se on kasvanut suurin piirtein aikuisen mittoihin. Lopullisen kokonsa se saavuttaa kuitenkin vasta reilun kahden vuoden iässä. Lisääntymiskykyinen se on sen sijaan parhaimmillaan jo nelikuisena joten karjuja ja emakoita ei kannata pitää samassa tarhassa liian kauan.

Kantoaika on sama kuin tavallisella sialla, 115 päivää. Yleensä emakko tekee 5-8 porsasta joita se hoitaa hyvin. Jostain syystä meillä on heti ensimmäiset pahnueet olleet varsin suuria, 10, 7 ja 8 porsasta. Emakolla on 10-12 nisää joten normaalin kokoinen pahnue saa ihan riittävästi ruokaa. Tyhjät nisät eivät ole ongelma. Emakkoa ei tunnuteta kuten esim. lammasta tai lehmää vaan ruoka-annosta pikemminkin vähennetään hieman ennen synnytystä ja vältetään lihottamasta emakkoa. Porsimisen jälkeen toisinaan ilmenevää maitokuumetta voi ennaltaehkäistä syöttämällä emolle riittävästi karkearehua, antamalla sen liikkua runsaasti, ja huolehtimalla hyvästä karsinahygieniasta.

Emakko synnyttää porsaat normaalisti itse ilman apua. Porsimisen lähestyessä tienoo kannattaa rauhoittaa sillä emakko saattaa tappaa porsaat jos sitä häiritään tai se ei koe oloaan turvalliseksi. Mitä enemmän emoa on käsitelty ja totutettu ihmiseen ja liikkeeseen sen paremmin se sietää sen porsimisen lähestyessäkin. Meillä on selkeä ero kahden emakon välillä, toiselle ei ole mikään ongelma, että tiloissa liikutaan porsimisen aikana tai sen jälkeen, toista piti varoa pari vuorokautta porsimisen jälkeen. Lämpimänä vuodenaikana emakon voi antaa porsia ulos koppiinsa mutta kylmään aikaan sillä on oltava kuiva, lämmin ja vedoton sisätila jossa on lämpölamppu porsaille. Meillä tämä on ratkaistu siirtämällä emakko noin viikkoa ennen porsimista sisälle navettaan jossa sillä on 12 neliön karsina. Karsinassa on vasikoille tarkoitettu 1,2x1,2m häkki jossa on pehkua ja lämpölamppu. Porsaat pääsevät karsinaan lämpölampun alle kulkemalla seinäelementtien ali jolloin ne ovat suojassa emon tallomiselta. Häkki on kiinnitetty seinään reikäpannalla jotta emo ei runno ja siirtele sitä. Emo ilmoittaa selkeästi röhkimällä milloin on ruoka-aika ja se varoittaa myös kun se on käymässä makuulle. Possut osaavat varsin hyvin väistää ja syöksyvät innokkaasti nisälle. Maidon tule kestää vain hetken ja sen jälkeen possut saattavat kipittää takaisin omaan häkkiinsä jatkamaan uniaan.

Porsaat elävät mukavasti pari ensimmäistä viikkoa maidolla jonka jälkeen niille voi alkaa pikkuhiljaa tarjoamaan rehua ja kivennäistä. Vieroitus tapahtuu noin kahden-kolmen kuukauden ikäisenä ja sen voi tehdä kerralla. Emakon maidon tuotanto lakkaa ja nisät palautuvat melko nopeasti pienemmiksi. Meillä emakko astutetaan vain kerran vuoteen.

Olemme antaneet porsaille rautaa (Ursoferran) pistoksena noin kolmen vuorokauden ikäisenä eli heti kun emo päästää niiden lähelle. Emo huijataan ruoan kanssa toiseen karsinaan ja porsaat otetaan yksi kerrallaan syliin pistettäväksi. Ne huutavat hurjasti ja emo saattaa myös käyttäytyä melko agressiivisesti joten on syytä varmistaa, että se ei pääse tilaan jossa porsaita rokotetaan. Karjut kannattaa kuohita viimeistään muutaman viikon ikäisinä jolloin ne ovat mukavan pieniä nostaa syliin toimenpiteen ajaksi. Eläinlääkäri antaa tulehduskipulääkkeen ja puuduttaa kivekset, leikkaa kivespussiin pienet viillot, nipistää kivekset pois ja haavaan suihkutetaan antibioottisuihketta jonka jälkeen possut päästetään jatkamaan elämäänsä. Ne saattavat olla ensin hieman pöllähtäneen oloisia operaatiosta mutta hetken kuluttua niistä ei huomaa mitään tehdyn. Seuraavana päivänä juoksu ja kisailu jatkuu ihan normaalisti.

2014-07-12_09.27.21.jpgRokotus ja madotus

Possut rokotetaan sikaruusua ja parvoa vastaan, ensimmäinen rokotus noin 6 kk iässä, kuukauden päästä tehoste ja sitten rokotus pari kertaa vuoteen. Meillä on käytössä Parvoruvax yhdistelmärokote. Rokotteen valmistaja ei suosittele antamaan rokotetta ennen puolen vuoden ikää jotta se ei sotke maternaalista eli emolta saatavaa vasta-ainesuojaa

Madotus hoidetaan meillä Nemavetillä. Pikkupossut saavat 7 viikon iässä ensimmäisen matokuurin ja sitten pari kertaa vuoteen.

Miksi kasvatamme Mangalitzaa?

Mangalitza on ainutlaatuinen rotu joka sopii hyvin kotitarvetuotantoon tai pienimuotoiseen kasvatukseen kuluttajille ja ravintoloille. Sen säänkestävyys ja stressinsietokyky ovat omaa luokkaansa. Se ei juurikaan stressaa kuljetuksista jolloin esimerkiksi teuraskuljetukset eivät ole niin suuri ongelma kuin tavallisella lihasialla kunhan matkat eivät ole kohtuuttomia. Tätä kirjoittaessa odotamme, että Lieksassa toimiva riistateurastamo saisi laitosluvat ja saisimme siat teuraaksi paikkakunnan omaan pienteurastamoon alle 30 km:n päähän. Tarhausmahdollisuus ja em. ominaisuudet mahdollistavat eettisen lihan tuotannon

Mangalitza on alun perin kasvatettu rasvan ja laardin sekä erinomaisen makunsa vuoksi. Mangalitzan rasva on tutkitusti terveellisintä kaikista sikaroduista. Se sisältää huomattavan paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja ja mm. Omega3:sta. Uusimmat tutkimustulokset maailmalta ovat osoittamassa vääräksi rasvakammon, sian rasva on tähän asti ajateltua vähemmän vaarallista ja Mangalitzan rasvaa terveellisempää taitaa olla ainoastaan kylmäpuristettu oliiviöljy. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ylistetään Mangalitzan rasvan ominaisuuksia ruoanlaitossa ja esimerkiksi Britanniassa eräs kasvattaja on alkanut tuottaa laardia purkeissa jotta ihmiset voisivat ostaa sitä ruoanlaittoon ja leivontaan. Kanadalainen grillausguru Jamie Leighton jonka tapasin hänen pitämällään grillauskurssilla kesällä 2014 vannotti minua, että rasvaa ei missään tapauksessa saa heittää teurastuksen yhteydessä pois koska se on painonsa arvosta kultaa!

Mangalitza on yksi kolmesta sikarodusta koko maailmassa joiden rasva marmoroituu lihassyiden sisään ja tekee siitä erittäin mehukkaan ja herkullisen. Amerikkalaiset sanovat, että fat is flavour, rasvassa on maku ja se pitää paikkansa. Jokainen joka on syönyt tavallista tehotuotettua sikaa jonka rasva on kovaa ja pahanmakuista niin että se pitää leikata pois tietää mille kuiva sianliha maistuu: Ei millekään. Mangalitzan rasva on suussa sulavaa. Kun leikkaat läskistä läpinäkyvän ohuen siivun ja laitat sen kämmenselälle voit huomata kuinka se alkaa sulaa jo kädenlämmössä. Laardi puolestaan on itsessään hyvin neutraalin makuista ja sopii erinomaisesti korvaamaan voin oikeastaan kaikessa muussa paitsi leivän päällä. Siihenkin löytyy ratkaisu: Lardo. Lardo on selkäfileen päältä leikattua läskiä joka on huilannut kolmisen viikkoa kylmässä suolalla ja yrteillä peitettynä. Lardosta leikataan leivän päälle läpinäkyvän ohuita siivuja ja nautitaan! On tietenkin syytä muistaa rasvan epäterveellisyys liikaa käytettynä. Tärkeämpää on kuitenkin nauttia puhtaista ja terveellisistä raaka-aineista tehdystä ruoasta kuin teollisesti prosessoiduista aineista kootusta ja muistaa kohtuus ja monipuolisuus.

Kuulemme usein kysymyksen kuinka noin kallista sikaa raaskii syödä? Leikon hinta on porsaana n. 500€, emakon 800 ja karjun 1000€ alv. 0% ja kieltämättä se kuulostaa kalliilta siihen verrattuna, että kävisi jostain sikatilalta viidelläkympillä lihasian ja kasvattelisi sitä kesän. Meillä on kokemusta siitäkin mutta paluuta lihasian kasvatukseen ei ole, eikä sekään ruokapöytään asti kasvatettuna, teurastettuna ja paloiteltuna kovin paljon halvemmaksi tule ja ero lihan ja rasvan laadussa ja maussa on uskomaton.

Useimmiten Mangalitza ostetaan kotitarvekasvatukseen ja tähtäin on oman lihan saamisessa. Tämä vaatii kärsivällisyyttä sillä omaa herkullista possua on lautasella vasta noin kolmen vuoden kuluttua. Yleensä ostaja haluaa karjun tai pari emakkoa, mahdollisesti molemmat jos on eri sukuisia saatavilla. Ne kasvatetaan astutusikään ja sitten odotellaan porsimista ja puolitoista vuotta on jo hurahtanut. Toinen puolitoista-kaksi vuotta kasvatellaan porsaita sopivaan teurastusikään ja sitten vasta pääsee nauttimaan muustakin kuin hurmaavien possukoiden rapsuttelusta ja riemastuttavista hetkistä mutalammikoilla. Usein Mangalitza päätyy myös lemmikiksi. Pitää kuitenkin muistaa, että se kasvaa 150-350 kiloiseksi jättiläiseksi joka osaa olla myös vaarallinen uhattuna. Sika on myös laumaeläin ja tarvitsee lajitoverin elääkseen hyvää sian elämää.






laitumella.jpg