Estrelanvuoristokoirat

”Rennot lavat, paheksuvat silmät, laskevat huulet, musta nenä, karvainen kuono, typistetyt korvat, kiertyneet kynnet, vahvat jalat ja tassut, roteva runko, jykevät lonkat, vahva leuka, tuuhea häntä, lyhyt sekä vahva kaula ja lanteet.”

Osuva kuvaus estrelanvuoristokoirasta 1600-luvulta

Lähde: http://www.estrelanvuoristokoirat.fi/

2012-07-23_17.47.32.jpgEnsimmäinen Estrelamme General Confusion's Athene (Ani) saapui meille tammikuussa 2010. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme hankkimaan laumanvartijan, vaikka omia ennakkoluuloja oli paljon ja ajatus laumanvartijasta tuntui hankalalta.

Petohavaintoja tuli koko ajan ja vahingoiltakaan ei vältytty, ilves ja haukka verottivat meidän lintuja. Meidän mustakalkkunaparven kohtaloksi kävi ilveksen vierailu, se vei parhaat akat.

Yksi laumanvartija ei ole petopaineessa mitään vaan se vaati useamman koiran, niin alkoi Anille työparin etsintä. Monen mutkan jälkeen meille muutti Wentcourts Hercules (Adam). Adam saapui 2-vuotiaana kaupunkilaiskoirana. Olin kovin skeptinen aikuisen koiran asettumisesta meidän laumaan, mutta sinne se vaan soljahti ilman isompia ongelmia. Täytyy sanoa, että entinen omistaja tunsi koiransa ja antoi sille jopa palautusoikeuden jos elo ei meillä onnistu.

Kesällä 2014 laumaa täydentämään saapui EstaNoches Great Warrior (Konsta). Konsta on saanut kasvaa pennusta asti isompien opissa. Tämä hyvin leikkisä ja touhukas koira on ottanut oman paikkansa laumasta ja on nyt reilu kaksi vuotiaana luotettava työläinen.

Viimeisimpänä laumaa vahvistamaan saapui Portugalista lokakuussa 2016 D'Lahja do Casal do Lethes (Lahja). Lahja on ollut kovin mieleinen tulokas, luonnepuoli kohdallaan ja kaiken lisäksi kovin kaunis. Aika näyttää mitä siitä tulee, mutta kaikki ainekset luotettavaksi työkoiraksi on olemassa.

Meidän koirat ovat aluevartijoita, alueella jolla on erilaisia eläimiä. Ne eivät siis ole leimautuneet johonkin tiettyyn eläin lajiin vaan alueeseen jolla niiden oletetaan vartioivan. Kaikkien lajien kanssa on kuitenkin tultava toimeen ja ketään ei saa hätyyttää. Linnut ovat kesäisin vapaana alueella, pihassa saattaa vilistää pikkupossuja ja jokunen lammas,kaikki saavat olla koirilta rauhassa.

Aikuisilla koirilla on selvä työnjako, Ani partioi ja haukkuu vartiohaukkua, hei minä vartioin täällä, älä tule tänne. Se ymmärtää myös tarkkailla ilmatilaa ja hälyttää korpit ja haukat, kuten myös
lentokoneet ja helikopterit... Adam taas reagoi enemmän ihmisiin ja autoihin. Normaalissa ennakoivassa vartioinnissa Adam puuttuu peliin vasta, kun Anilla on tietty hälytyshaukku. Adamin tehtäviin kuuluu myös ilmoittaa karkulaiset ja syntymät. Konsta aktivoituu öisin kuulolle ja ilmoittaa olevansa paikalla kumealla haukullaan. Lahjasta huomaa jo sen halun osallistua vartioimiseen, se yhtyy muiden hälytyshaukkuun, mutta ei vielä tiedä mille haukutaan.

Vaikka yllä olevasta tekstistä voi saada kuvan, että meillä haukku raikaa tauotta, näin ei ole. Itse asiassa meidän koirat ovat päiväsaikaan kovin hiljaisia ja yölläkin haukutaan vain tilanteen vaatimalla tasolla.

Ani on luonteeltaan kovin ja periksiantamattomin, se ei ole lahjottavissa eikä välitä vieraista. Elekieleltään se on meidän koirista vaikeimmin luettava, sen antamat merkit ovat hyvin pieniä ja hienovaraisia.

Adam on hyvin avoin, iloinen sylikoira, kaikkien kaveri, mutta vain niin kauan kun me olemme kotona. Adam muuttuu toiseksi koiraksi jos emme ole kotona ja joku pyrkii meille, edes tutut ihmiset eivät silloin välttämättä pääse portista.

Konsta on avoin ja rohkea, välinpitämätön vieraille, edelleen hyvin leikkisä.

Lahja on hyvin iloinen ja rohkea pikkukoira. Luonteessa on sellaista lujuutta ja tiukkuutta, että siinä saattaa olla meidän tuleva laumanjohtaja.

Kaikkien meidän koirien kanssa käydään näyttelyissä. Niiden kanssa on helppo liikkua missä vaan, koska ne ovat välinpitämättömiä niin vieraille ihmisille kuin koirillekin.

Blogin pätkä koirista.

img_0387.jpg

adam_ja_sissi